Tänään ei sitten huvita niin mikään. Ei huvita siivota, tehdä pyskologian projektia, läksyjä tai mitään muuta yhtä järkevää, joten päivä menee vallan leppoisasti dataten ja shoppaillen. Ja valokuvaillen, vaikkein ehtinyt sitä kauan tekemäänkään, kun pimeä tulee vielä aika nopeasti.

Pyörähdin siis tänään kaupungilla, tarkoituksena käväistä Radiokirppiksellä lunastamassa turvakaapissa olleen, alkuperäisesti vähintään 800 euron maksaneen Louis Vuittonin laukun. Juuri kun onnistuin kipittämään maihareissani ovelle, tajusin, että liike oli mennyt kaksikymmentä minuuttia sitten kiinni. Damn. Pakko käydä huomenna uudestaan, mun täytyy saada se laukku!

Olin niin masentuneissa (heh heh) ja möksmöks fiilareissa ettei mistään meinannut oikein tulla mitään. Hortoilin epätoivoisena Koskikeskuksessa ja lunastin uudet piilarit ja nesteet (200 €). Sitten muistin sen! Sen mitä olin eilen nähnyt H&M:n näyteikkunassa!

Kaikki takit ja bleiserit, -10 €! Juoksin niin nopeasti kuin pystyi liikkeeseen ja aloin penkomaan sieltä jo muutaman päivän himoitsemaani takkia. 40, 40, 40, 42, 38.... Eih! Olin niin pettynyt, niin pettynyt kun omaa kokoa ei löytynyt. Aloin surullisena katsella muita takkeja ja sitten huomasin viereiselle rekille "piilotetun", juuri kaipaamani takin kokoa 34!

Hahahaaa, voi sitä reppanaa joka luuli ettei kukaan löytäisi hänen takkiaan, mutta minäpä, haukkasilmäinen gepardi nappasin takin ja ryntäsin sovituskopeille. Takki on T Ä Y D E L L I N E N. Tänään en ehtinyt ottaa siitä kuvaa kun on palatessani kotiin oli jo niin pimeää. eli huomenna sitten.

Ai mikä oli päivän opetus? Paskamaisimmankin fiiliksen saa nostettua shoppaamalla ja tekemällä löydön!

Tänään ennen kaupungille lähtöä oli mun rönttöpäivä, kuten vaatteista näkee.
Huppari veljen ja leggarit h&m 7,90 €

-Ms Curious

Syy siihen, miksen ole ehtinyt tällä viikolla aikaisemmin kirjoittelemaan, on koulu. Jostain syytä oman elämäni koostuu lähes kokonaan koulusta. Teen aivan hullusti töitä ja silti keskiarvoni on... 8? Ei kovin hyvä siis suhteutettuna oman lukioni keskiarvoon.

Ai miksi olen niin huono koulussa? No en oikeastaan edes ole. Keskiarvo 8 on omasta mielestäni hyvä lukiossa ja varsinkin, kun luen pitkää matematiikkaa. Mutta jostain syystä keskiarvoni on yksi luokkamme huonoimmista. Miksi?

Siitä saamme kiittää ihanaa kouluamme, tuota ihanan hikkepainoitteista, merkkiuskollista ja ahdasmielistä koulua. Jos saat kokeesta alle 8½, elämäsi on pilalla. Jos et lue koealuekirjaa vähintään kahdesti ja tee siitä muistiipanoja, on tulevaisuutesi opiskelijana turmeltunut. En siis itse ajattele näin, mutta eräät näyttävät. Ja kaikkein pahinta on se, että opettajat painostavat meitä tähän, he oikein kannustavat raataman niska limassa joidenkin hemmetin kosilauseiden, runoanalyysien ja kaiken maailma  aivan liian tuskaisten asioiden kanssa. Kyllä, tervetuloa lukioelämään, joka voi välillä tuntua aika helvetilliseltä.

Opiskelen siis ihan tavallisessa lukiossa, ihan tavallisella linjalla, otan ihan tavallisia pakollisia lukuaineita ja koetan epätoivoisesti rääpiä kasaan ensimmäisenä vuonna suositeltavat 30 kurssia. Mukaan ei mahdu kuin muutama syventävä kurssi kuvataidetta, psykologia, jne. Viikot toisensa perään menevät samalla kaavalla. Samoina päivinä joka vikko tullaan samaan aikaan ja päästään samaan aikaan. Onneksi olen koettanut rikoa näitä rutiineja ottamalla muutaman kurssin pois. En olisi jaksanut enää tuota rutiinimaisuutta.

Sitten! Minkä ihmeen takia me täällä sivistyneessä Suomen maassa joudumme opiskelemaan niin törkeästi asioita verrattuna vaikka rapakon takalaisiin, jenkkiläisiin? Joudumme opiskelemaan niin paljon (turhaa)asiaa, että se on jo naurettavaa. Hei, ihan oikeasti, en usko että minun tarvitsee tietää, kuinka monta nautaa on Päijät-Hämeessä? Tai kuinka monta haaraumaa on Mississippi- joessa? Jenkkiläisten tiedon määrä verrattuna meidän tietoon on aika suppeaa, kun ottaa huomioon että suurinosa ei tunne Eurooppaa eikä varsinkaan Suomea.

Ja sitten vielä kehdataan miettiä, mistä johtuu suomalaisnuorien väsyneisyys, masentuneisuus ja elämänhaluuttomuus. Hei haloo päättäjät, miten olis koulu? Vaaditte meiltä ihan liikaa. Lukiosta pitäisi suositusten mukaan valmistua kolmessa vuodessa, siitä suoraan yliopistoon ja siitä työelämään. Ei ihme kun ihmisille tulee kauheita psykooseja, tai ainakin itselleni tulee.

On se elämä niin epäreilua. Ehkä jonain päivänä opin kiittämään sitä että opin ratkaisemaan lineaarisia yhtälöryhmiä, mutta epäilen sitä vahvasti. Hyvin vahvasti.

-MS Curious

Tässä sitä nyt ollaan. Viimeinkin monen kuukauden päkinnän jälkeen onnistuin tekemään oman blogin. Syy sen syntymisen hitauteen ei suinkaan ole siinä, ettenkö osaisi tehdä blogia tai etteikö minulla olisi mitään sanottavaa. Minulla on aina sanottavaa, halusittepa tai ette.

Monet tämän blogin nähdessään ajattelevat taastusti -"Ei luoja, taas uusi turhaakin turhempi muotiblogi, jonka ylläpitäjä ei tiedä muodista mitään!" Tämä saattaa olla osittain totta, sillä ainakin omasta mielestäni tietoni muodista ovat kuitenkin loppujen lopuksi aika suppeat.

Tässä blogissa en siis aio kertoa teille, kuinka tulee pukeutua saadakseen unelmiensa miehen lankeamaan polviensa eteen tai kuinka näytetään niin järkyttävän hyvältä, että naapurin missikandidaatti vihertyy kateudesta. Täällä kerron oma tarinani muodista: Siitä, millaisena itse sen koen ja millainen on oma tyylini. Vaikutteiden ottaminen ja kaikenlainen muu matkinta on sallittua, mutta epäilen sen olevan loppujen lopuksi aika vähäistä. Oma tyylini ei siis missään nimessä ole ehdoton kultainen totuus. 

No, millainen on oma tyylini? Millainen olen ostajana? Ihan ensiksi minun on sanottava, että olen shoppailuihmiseksi harvinaisen nuuka. Ystäväni katsovat minua kieroon kun valitan heille kitupiikki- luonteenpiirteestä. He toteavat, ettet todellakaan ole, kun ostat aina niin paljon vaatteita. Totuus on kuitenkin se etten edes osta. Heillä on näköjään huono muisti vaatteideni suhteen.

Kuten mainitsin olen hyvin tiukka ostamisen suhteen. Rakastan merkkivaatteita, mutten koskaan osta niitä itse tai alkuperäiseen hintaan. Pyrin aina ostamaan ostokseni löytöinä, jolloin voin hyvällä omalla tunnolla ostaa vaatteen eikä hinta kirpaise suhteessa sen alkuperäiseen hintaan. Vaikka rakastankin merkkivaatteita, suosin paljon myös ns. "halpisketjuja". H&M:ltä saa mukavannäköisiä vaatteita halvalla, joten miksi en ostaisi sieltä? Minusta tyylikäs pukeutuja osaa yhdistellä eri vaatemerkkien antia yllensä niin taidokkaasti, että loipputulos näyttää hyvältä. Tähän itse pyrin.

• Paita h&m; 7,90 €
• Huivi Sand; 10 € (Kirpputorilta)
  
• Legginsit Mango; 14,95 €
  

Nyt olisi varmaan hyvä lopettaa tämä ensimmäinen, mutta ah niin sekava blogikirjoitus. Mikäli luit tämän kirjoituksen ja mielesi heräsi vihastuttavia, ihastuttavia tai muuten vain mainitsemisen arvoisia ajatuksia, ole hyvä ja kirjoita kommentti. Tykkään luke kommentteja, olivat ne millaisia tahansa.

-Ms Curious